Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella?

Kun koronarajoituksia kesäkuun alussa purettiin, matkailun ammattilainen otti ja lähti heti suorittamaan toivottua kotimaan matkailua. Sisilia vaihtui Saimaaseen, jonka rannalle matkattiin kolmeksi päiväksi. Automatka läpi upean alkukesän vehreän Suomen oli jo elämys sinänsä. Jyväskylässä nautittiin maukasta noutoruokaa Lutakon satamassa ravintolaivojen kupeessa auringosta nauttien. Jyväskylä-maamerkkikirjaimet piti tietenkin kuvata instaan. Täällä mä oon! Ihmiset istuivat nurmikolla eväitä syöden ja pyöräilijät viilettivät Jyväsjärven ympärille tehtyä kahta eripituista pyöräilyreittiä.

Sanoin kuskille, että tullaan tänne uudestaan ja otetaan pyörät mukaan.

Maanantaina tutustuttiin Imatraan ja sen upeaan, ainutlaatuiseen koskeen. Voimalaitos sopivasti ohijuoksuttaa joka päivä vettä koskeen kesäkuulla, joten koskinäytöstä ei tarvinnut odottaa. Imatrankoski onkin Suomen vanhin ja ensimmäinen matkailunähtävyys – kansallismaisema – jota on tultu ihailemaan jo 1700-luvulla.

Tiistaina keskityttiin Lappeenrantaan, joka yllätti positiivisesti upealla, historian täyteisellä Linnoitus-alueella. Lappeenranta on vanha venäläisten varuskuntakaupunki, joten tuota historiaa riittää täälläkin. Lisäksi linnoituksen vieressä, Saimaan rannalla, oli viihtyisä satama-alue kojuineen. Luonnollisesti oli ostettava vety ja atomi. Paikallisruokaa siis. Päästiin myös osallistumaan kesän ensimmäiselle risteilylle Saimaan kanavalle.

Maantieteelle emme voi mitään, mutta on silti epäreilua että vesistöt ovat keskittyneet Keski- ja Itä-Suomeen. Saimaalla on rantaviivaa saarineen lähes 15 000 km, ja se on Euroopan neljänneksi suurin järvi. No olisi tuota vettä voinut tänne Pohjanmaallekin hieman jakaa.

Järvi-Suomi näytti meille parhaita puoliaan. En voinut mitään sille, että koko matkan ajan vertailin kotimaakuntaa ja kotikaupunkia näkemääni ja kokemaani. Mikä meillä on erityistä? Ja mitä voitaisiin tehdä, jotta niitä instakuvia napattaisiin meiltäkin?

Seinäjoen erityisyys on Aalto-keskus ja kesän suurtapahtumat. Ja uusi Kalevan Navetta. Muu sitten onkin aika tavallista. Kivoja reittienpätkiä joen rannassa, laavuja metsissä ja pitkospuita soilla. Maakunnasta löytyy onneksi lapsiperheiden käyntikohteita.

Vau-juttuja saisi olla enemmän. Niitä voisivat olla (tykkään tehdä listoja ja erityisesti provosoivia listoja):

  • Törnävän sairaalan alueelle saisi upean puutarhapuiston: arboretum, muotopuutarha, labyrintti, lasinen kesäkahvila, ympäristötaidetta…
  • Veturitallin kylpylä
  • Maauimala Alasenpuistoon
  • Pumppurantaan pikkulasten eläinpuisto (lampaita, kanoja, pupuja)
  • merkatut pyöräilyreitit: kaupunkireitit sekä reitit Keski-Nurmon maalaismaisemaan (5 jokisiltaa, tiesitkö sitä?), Nurmonjoen reitti kirkolta Lapualle ja Kalajärven ympärireitti
  • keskustan kahvilasta ropsua tarjolle
  • Lakeudenpuistoon beachvolley-kenttä ja talveksi luistelurata; niin ja se valokuvauspaikka/maamerkki jossa kaikki haluavat tulla kuvatuksi.

No, en jatka enempää. Näitä saa vapaasti toteuttaa. Matkaillaan lähellä ja vaikka vähän kauempanakin.

Tuula Lahti, markkinointipäällikkö, Visit Seinäjoki  

Jaa artikkeli sosiaalisessa mediassa