Tapahtumien uusi sukupolvi tulee, olenko valmis. Eeen…

Teimme Virtuaalisuudesta kestävää kasvua tapahtuma-alalle -hankkeessa opintomatkan Tampereelle, jossa tutustuimme kaupungin uusimpiin kokous- ja tapahtumakohteisiin sekä kohteiden tapahtumatekniikkaan.

Iso ja tärkeä osa reissua oli myös verkostoituminen: treffaaminen livenä. Päivän päätteeksi ja viimeisen puhujan inspiroimana keskustelu tapahtumien tulevaisuudesta kävikin kiivaana…

Taisimme kaikki kokea niin sanotun ahaa-elämyksen päivän aikana. Totesimme yhdessä, että me reissulla mukana olleet edustimme kaikki iältämme enemmän tai vähemmän vanhempaa sukupolvea, sitä ikäluokkaa, joka on tottunut tapaamaan ihmisiä livenä niin vapaa-ajalla kuin töissä. Meille koronapandemian mukanaan tuoma digiloikka oli samalla kertaa jännittävä mutta myös haastava. Työkavereita ei enää nähnyt kuin Teamsin välityksellä, spontaanit kohtaamiset käytävällä sekä lounaspalaverit jäivät välistä ja seminaarit vaihtuivat webinaareiksi.

Näistä kokemuksista jutellessamme puhe kääntyikin pian nuorempiin sukupolviin, niihin, jotka kuluttavat päivänsä älypuhelimella erilaisten sovellusten parissa tai tietokoneella pelaten. Tämä ikäluokka viettää aikaa yhdessä ystäviensä kanssa, mutta kotoa käsin, etänä, virtuaalisesti. Se on heille täysin normaalia. Eivät he kaipaa eivätkä koe välttämättä lainkaan tarpeelliseksi olla fyysisesti samassa tilassa kavereidensa kanssa. Pääasia on, että kaverit ovat tavoitettavissa nopeasti, mieluusti Snapchatin tai pelin tiimellyksessä kuulokkeiden ja mikrofonin avulla.

Siinä missä me vanhempi sukupolvi kaipaamme kasvokkaisia kohtaamisia ja olemme tottuneet matkustamaan kokousten ja muiden tapahtumien vuoksi, nauttii nuorempi sukupolvi älylaitteiden ja tekniikan tuomasta arjen helppoudesta. Kaiken voi hoitaa kotoa käsin, vaikka sängyllä maaten.

Tuloillaan saattaa olla uuden sukupolven mukanaan tuoma muutos.

Virtuaalisuutta hyödynnetään nyt jo tapahtumissa enenevissä määrin ja varsinkin yrityspuolella virtuaalitapahtumien tehokkuus, niin ajan käytössä kuin kustannuksissa, on huomattu. Aikaa ei kulu matkustamiseen, eikä kuluja synny majoituksista ja päivärahoista, kun seminaaria seurataan etänä kotoa tai toimistolta käsin.

Puhujat taas voivat tehdä päivän aikana useammankin puhujakeikan etäyhteyksien välityksellä ja puheenvuoron hintakin on usein tällaisessa tapauksessa edullisempi kuin livenä.

Tämä saattaa johtaa siihen, että entistä useampi puhuja haluaa ottaa osaa tilaisuuksiin etänä, vain oman puheenvuoronsa ajan. Mutta mitä tällainen muutos tekee tapahtumille? Mitä lisäarvoa voidaan tuottaa osallistujalle, joka on matkustanut tapahtumaan eri paikkakunnalle vain kuunnellakseen päivän puheenvuoroja screeniltä?

Vieläkö livetapahtumat pitävät pintansa verkostoitumisen mahdollistajina vai täytyykö aina olla tarjolla myös etäosallistuminen? Uusien tuttavuuksien rakentaminen erilaisten virtuaalitapahtuma-alustojen chattien välityksellä on hankalaa, ainakin vielä – tai ainakin minulle.

Nähtäväksi siis jää, millaisia tulevaisuuden tapahtumat ovat – istummeko kotona 3D-lasit päässä jutellen virtuaalimaailmassa avatar-hahmon muodossa muille osallistujille vai tapaammeko edelleen kasvokkain aamukahvin äärellä kuulumisia vaihtaen seminaaritilan ulkopuolella.

Virtuaalisuudesta kestävää kasvua tapahtuma-alalle -hanke päättyy 31.3.2022. Samasta aihepiiristä on kuitenkin käynnissä kaksi muutakin hanketta VIBIOL – Virtuaalitapahtumista uutta liiketoimintaa Etelä-Pohjanmaalle sekä XR-teknologiat osana matkailijan asiakaspolkua. Ota seurantaan hankkeen sivut ja ota osaa tuleviin toimenpiteisiin.