Meinasin tuolilta pudota sinä elokuun aamuna kun luin aamuteetä juodessani päivän Ilkkaa. Pihlajaniemen Petri aikoo siirtää Pollarin talon talteen. Pala keskeistä Seinäjoen historiaa ei häviäkään lautakasana jäteasemalle, vaan saa uuden elämän uudessa paikassa. Häviävän hetken ajattelin, että onko nyt aprillipäivä. No ei ole. Iloinen uutinen kaikille osapuolille. Mahtavaa. Hyväntekijä PP tuli framille ja kertoi taas pelastavansa osan vanhaa Seinäjokea.
Tällä viikolla Ilkka yllätti taas. Mielenkiintoinen juttu Pollarin talon historiasta. Talo on todellakin oleellinen osa Seinäjoen historiaa ja niitä ainoita entisaikojen maamerkkejä, joita meillä ei ihan tungokseen asti ole. Talo on kokenut monia vaiheita ja seinien sisällä on tapahtunut paljon. Asukkaat ja yritykset ovat vaihtuneet vuosikymmenien aikana ja talon historia koostuu lukemattomista tarinoista.
Erityisen läikähdyksen tunsin menevän lävitseni, kun jutusta ilmeni, että talossa on toiminut aikoinaan myös matkustajakoti. Ja että kahvilakin – Ainola. Ainola. Nimikin on aivan täydellinen.
Aiemmin huhtikuulla kirjoittelin mm. siitä, että Seinäjoelta puuttuu Bed & Breakfast –tyyppinen majoituspaikka. Mielessäni pyörittelin tähän sopivaksi Kaarakan taloa. No Pollarin talokin sopisi mainiosti. Pienimuotoista, intiimiä, mummola-tyyppistä majoitusta keskellä kaupunkia. Lattialla räsymatot ja ikkunalla pelargoniat. Puurokattila aamuisin hellalla. Kenties könninkello nurkassa ja Arabian vanhat posliinit aamupalapöydässä.
Kahvilla voisivat luonnollisesti poiketa muutkin kuin talon majoittujat.
Pollarin talo passaisi tähän paremmin kuin hyvin, ainakin näin teoreettisesti markkinointinaisen mielestä. Missä tämä idyllinen ihanuus sitten sijaitsisi? Paikkaa pitäisikin tarkasti miettiä. Minnekään ihan takapihalle en sitä laittaisi. Näkyvälle paikalle se pitäisi saada. Merkittävä osa Seinäjoen keskustan historiaa.
Tuula Lahti, puh. 040 550 8319
