”Ei siellä koskaan tapahdu mitään, eikä siellä edes ole ketään” – kuulostaako tutulta? Tällaista puhetta olen jo vuosikaudet kuullut ja lehdistä lukenut, ehkä joskus myös itse samankaltaiseen marinaan sortunut.

Sain loppukesästä tiedon, että pääsen syksyllä aloittamaan uudet työt Seinäjoen kaupunkikeskustan kehittämisen parissa. Tuolloin aloin tarkastella niin omaa kuin muidenkin ihmisten puhetapaa entistä tarkemmin ja tajusin, että itsehän me sitä kuoppaa keskustan elinvoimalle ja autioitumiselle kaivamme.

Ulkopuolisin silmin

Saimme elokuun lopulla Erikoiskaupan liiton Ulla Pölläsen ja Markus Kalmin vieraaksemme Seinäjoelle ja pääsimme yhdessä niin heidän, kaupungin edustajien kuin yrittäjienkin kanssa vaihtamaan ajatuksia Seinäjoen keskustan tilanteesta. Kaupungin kaavoitusjohtajan esitystä kuunnellessa sain itsekin jälleen useamman ahaa-elämyksen siitä, mitä kaikkea meillä täällä onkaan vuosien aikana jo tehty ja tullaan jatkossa tekemään kaupungin kehittämiseksi. Ulla ja Markus toivat myös kaivattua ulkopuolista näkökulmaa meille muille siitä, kuinka hyvin täällä asiat oikeastaan ovatkaan. Monesti sitä itse kaiken arkisen keskellä sokeutuu ja haikailee turhaan niin sanottujen ”vanhojen hyvien aikojen” perään, kun pitäisi osata arvostaa sitä mitä on.

Tuolla samaisella viikolla pääsin myös ensimmäistä kertaa osallistumaan keskustakehittämisen valtakunnalliseen konferenssiin Tampereella. Kaupungissa järjestettiin konferenssin kanssa samaan aikaan pintxofiesta Tamperreda ja voi kuinka ihailinkaan sitä väkimäärää, joka keskustassa vilisi ravintolasta ja kahvilasta toiseen. Minulle ulkopuolisena Tampereen keskusta näyttäytyi vallan elävänä, toista se on kuulemma tamperelaisten mielestä. Tuttavani kertoi, että kaupunkilaiset kaiholla muistelevat parinkymmenen vuoden takaisia aikoja, jolloin Tampereen keskustassa oli aina ruuhkaa. Tilanne keskustojen ja ajatusten osalta on siis joka puolella aivan samanlainen.

Ongelma ei ole siinä, että keskustassa ei olisi mitään, vaan siinä, että monet kaupunkilaiset eivät tiedä, mitä kaikkea keskustassa onkaan.

Aika vaihtaa positiivisempaan

Keskustakehittämisen konferenssin ensimmäisessä puheenvuorossa sosiologi Riitta Nieminen totesi, että usein keskustoja koskevassa ajattelussa yritetään palauttaa aiempi ihannetila ja poistaa käynnissä olevaa muutosta. Tämä nimenomainen ajattelutapa on kehittämisen ja kehittymisen kipupiste. Nieminen haastoikin meidät kaikki ajattelemaan, että vastustamisen sijaan meidän kannattaisi nimenomaan aktiivisesti muuttaa asioita, kokeilla vaikka vähän hullultakin tuntuvia ideoita.

Samoilla linjoilla olimme myös me kaikki täällä Seinäjoella Erikoiskaupan liiton tapaamisen jälkeen. Kuten Ulla hyvin tapaamisessa totesi, pitäisi kaupungeissa rohkeasti puhua entistä enemmän me-hengestä, meidän kaikkien yhteisestä keskustasta. Meillä täällä Seinäjoella – ja miksei siis muuallakin – se tarkoittaa nimenomaan sitä, että pitäisi saada kaupunkilaiset innostumaan keskustasta ja siellä toimivista yrityksistä ja yrittäjistä. Ongelma ei ole siinä, että keskustassa ei olisi mitään, vaan siinä, että monet kaupunkilaiset eivät tiedä, mitä kaikkea keskustassa onkaan. Tässä onkin hyvä tavoite itselleni uutena kaupunkikeskustan kehittäjänä saada sanomaa keskustan tapahtumista ja siellä toimivista yrittäjistä nostettua entistä paremmin esille niin sosiaalisessa kuin perinteisessäkin mediassa. On aika aloittaa kaupunkilaisten ja asukkaiden aivopesu, sanan positiivisessa merkityksessä.

Jenniina Palmu työskentelee Into Seinäjoessa kaupunkikeskustan ja tapahtuma-alan kehittämisen parissa. Hän on myös Seinäjoki Congress Oy:n toimitusjohtaja sekä Congress Network Finland ry:n hallituksen jäsen.

 

Kuva: Milla Hanhikoski, Epari.

Artikkeli on julkaistu alunperin Erikoiskaupan liiton vieraskynäblogina.