Tunnistatko huijarin itsessäsi?

Asiantuntijan vinkki: Myötätunto itseään kohtaan vaikea taito, mutta sitä voi harjoitella.

Jos liki 70 % ihmisistä kokee ainakin jossakin vaiheessa elämäänsä kärsivänsä siitä, niin varsin monia se koskettaa juuri nytkin. Huijarisyndrooma. Intossa ollaan vuosittain tekemisissä satojen yrittäjien ja yrittäjiksi aikovien kanssa. Usein nousee esiin epävarmuus omasta osaamisesta ja vaikkapa sen hinnoittelusta. Pyysimme psykoterapeutti Marianne Takalaa kertomaan, mistä huijarisyndroomassa on kyse ja vinkkaamaan, kuinka siitä ”paranee”.

 

Marianne Takala

Mistä huijarisyndroomassa on kyse?

Kun puhutaan huijarisyndroomasta, puhutaan ajattelu- ja toimintamallista, jossa ihminen kokee sellaista vahvaa osaamattomuutta, mikä ei ole suhteessa hänen todelliseen osaamiseensa. Kyse ei ole diagnoosista tai sairaudesta vaan psykologisesta ilmiöstä, jonka vaikutuksesta ihminen on kykenemätön sisäistämään osaamistaan todisteista huolimatta. Huijarisyndroomasta kärsivä saattaa kokea, että ei ole oikeasti ansainnut esim. oppiarvoaan tai saamaansa arvostusta ja kehuja, vaan kyse saattaa olla esim. onnesta tai kehujan ymmärtämättömyydestä.

Tähän ajattelumalliin liittyy usein ahdistusta, vahvaa itsekriittisyyttä, suorittamispakkoa ja se saattaa johtaa esimerkiksi työnarkomaniaan ja -uupumukseen. Suuressa kriittisyydessä itseään kohtaan tai paljastumisen pelossa voi olla hankala kokea iloa tekemisestään ja usein hän saattaa vaatia itseltään kohtuutonta ahkeruutta. Työelämässä huolestuneisuus, ahdistuneisuus, ulkopuolisuuden tunne, hylätyksi tulemisen tai häpeään joutumisen pelko ovat tuttuja tunteita, myös kehujen vastaanottaminen saattaa olla vaikeaa. Pahimmillaan ja pitkittyessään tällainen sisäinen kokemus saattaa tuoda monenlaisia hankaluuksia, esim. paniikkioireita, masennusta, työuupumusta jne.

Huijarisyndrooma liitetään usein työelämään, mutta yhtä lailla tämä ajatusmalli voi liittyä perhe-elämään, ihmissuhteisiin ja harrastamiseen.

Mitä mieltä olet itse termistä?
Termi tunnetaan mielestäni aika hyvin ja se kyllä kuvaa tuota sisäistä kokemusta, missä ihminen kokee itsensä huijariksi. Kyse siis ei ole kenenkään muun petkuttamisesta, mihin tuota termiä toki saatetaan sekoittaa. Tosiasiassa ihminen huijaa vain itseään vähättelemällä itseään ja osaamistaan.

Ketkä siitä kärsivät?
Tutkimusten mukaan 70 % ihmisistä kärsii tästä jossain muodossa ja jossakin vaiheessa elämänsä aikana, meistä siis aika moni tunnistaa tämän ajattelutavan.

Huijarisyndrooma liittyy usein vaativuuteen, itsekriittisyyteen, täydellisyyden tavoitteluun, vastuullisuuteen ja herkkyyteen ahdistua painetilanteissa. Tässä on ominaisuuksia, jotka toki auttavat menestymään, mutta myös altistavat omien tunteiden ja tarpeiden laiminlyömiseen.

Tiedetään, että introverteillä on ekstroverttejä enemmän huijariajattelua. Tiedetään myös, että temperamentilla samoin kuin kasvuvuosiin liittyvillä tapahtumilla on merkitystä. Kasvuvuosiin liittyvinä esimerkkeinä voisi mainita lapsen, joka menestyy koulussa tai muussa tekemisessä hyvin, eikä saa toivomaansa kehua – tai toisaalta lapsen, jota pidetään onnistujana ja lahjakkaana, mutta joka ei kykene täyttämään vanhempien tai ympäristön itsestäänselvyytenä pitämiä suuria odotuksia. Myös vahvojen rooliodotusten tiedetään olevan yhteydessä tähän.

Miten siitä voi “parantua”?
Tärkein lähtökohta on tunnistaa oman ajattelun ristiriitaisuus. Mikä saa minut ajattelemaan, että en osaa? Mikä ajatus sen takana on vai liittyykö siihen jokin uskomus itsestäni? Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua? Monelle jo oman ajattelun tunnistaminen helpottaa oloa: ”tämä on huijariajattelua, ei objektiivinen totuus”.

Omien tarpeiden ja tunteiden tiedostamiseen tarvitaan usein tilaa pysähtyä. Mikä minulle on oikeasti tärkeää? Mikä saa oloni tuntumaan hyvältä? Mikä omassa toiminnassani on esteenä hyvälle ololle? Ihminen puhuu suurimman osan puheesta itselleen. Muutama hyvä kannustava lause voi toimia apuna, esimerkiksi: ”tämä on riittävää”, ”hyvin tehty”, ”tämän verran voi yhdeltä ihmiseltä vaatia”, ”elämässä on muutakin tärkeää kuin työ”. Muokkaa itsellesi sopiva kannustuslause!

Myötätunto itseään kohtaan (huom. se ei ole itsesääliä!) on yllättävän vaikea taito, mutta taito kohenee harjoittelemalla. Rajojen laittaminen työnteolla, omien tarpeiden laittaminen työkalenteriin – keinoja on monia. Ihmisellä on tarve tulla nähdyksi ja kohdatuksi ja se lähtee aina siitä, että ihminen itse uskaltaa nähdä ja kohdata itsensä. Itsehoito-oppaista voi olla apua, esimerkiksi psykologi Tiina Ekman esittelee kirjassaan Huijarisyndrooma harjoituksia muutokseen.  Minä uskon myös vertaistuen voimaan: et ole yksin ajatustesi kanssa.

Millaisia vinkkejä antaisit seuraaviin tilanteisiin?

Aloitan yrittäjänä, tiedän, että osaamiseni on erinomaista, mutta kun asiakasta tulisi laskuttaa palveluistani, minut valtaa epäusko, “en osaa, maksaako tästä kukaan?”

Tunnista, mitä ajattelusi taustalla on: onko siinä huijariajattelua ja onko ajatuksiesi välillä ristiriitaa, esimerkiksi ”tiedän osaavani ja minulta tilataan palvelua” ja samaan aikaan ”minuun ei varmastikaan olla tyytyväisiä, palvelusta ei ehkä haluta maksaa”.

Voisiko auttaa ajatus: ”palvelua ostava maksaa palvelusta” tai ”miten neuvoisin tuossa tilanteessa kollegaani?” Tai voisitko vain todeta, että nyt siirrän tämän ajatuksen syrjään ja laskutan, niin kuin oli sovittu, ”työmies on palkkansa ansainnut”. Tukea voi saada myös ulkopuoliselta sparraajalta, mentorilta tai työnohjaajalta.

Olen tehnyt tätä työtä yrittäjänä jo pidempään, kehitän palveluani heittäen koko sieluni peliin. Lanseerausvaiheessa tekisi mieli pakittaa; mitä, jos asiakkaat pitävät minua täysin osaamattomana tähän, mitä jos saan negatiivista palautetta palveluistani ja kukaan ei haluakaan ostaa?

Tunnista, mistä tuo ajatus nousee ja taas kerran: onko kyse huijariajattelusta. Voit myös palata juurillesi: mikä sai sinut innostumaan kehittämisestä tai mihin tarpeeseen lähdit kehittämään, ja pitää kiinni siitä ajatuksesta ja tunteesta. Keskity myös kuuntelemaan sparraajiasi: miksi he uskovat sinuun, millaisia näkökohtia he ovat nostaneet esiin. Sisäinen kannustava puhe yleensä auttaa: ”minulla on pitkä kokemus, osaan kyllä”, ”minulla on lupa laajentaa osaamistani, me kaikki opettelemme toisinaan uutta, kokemus auttaa tässäkin”.

Usein on hyvä ottaa itselleen taustatukea, joka kannustaa silloin, kun oma usko alkaa ehtyä.

Saan kollegoiltani positiivista palautetta työstäni usein. Itse kuitenkin ajattelen, että voi kun tietäisitte, miltä minusta tuntuu. Omasta mielestäni en osaa tätä täydellisesti, ja minun on vaikea ottaa palautetta vastaan, haluan vähätellä omaa osaamistani, koska minusta oikeasti tuntuu, että kaikki muut osaavat paremmin kuin minä.

Taas kerran: tunnista ajatuksesi ja uskomuksesi tuon takana – onko se realistista? Sisäinen kannustava puhe on hyvä vastapaino itsensä epäilemiselle: ”osaan kyllä”, ”täydellinen ei tarvitse olla”, ”jokainen on joskus epävarma, ilman epävarmuutta lakkaisi kehittyminen”, ”älä vertaa muihin, tee oma suorituksesi” tai ”vähempikin riittää”. Muotoile itsellesi sopiva kannustuslause – ja muista, että on muutakin elämää kuin työ.

 

Marianne Takala
Yrittäjä, työnohjaaja STOry
Psykoterapeutti, emdr-terapeutti (sertifioitu)
Villa Omena Oy
https://www.villaomena.fi/

 

Jaa artikkeli sosiaalisessa mediassa