Henrik Karvonen on ollut Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppa Eepeen toimitusjohtajana vuoden verran. Siinä ajassa mielikuva eteläpohjalaisista on muuttunut. Omien näkemysten, asenteiden ja osaamisen kyseenalaistaminen onkin kuljettanut häntä elämässä ja uralla eteenpäin pikkupojasta lähtien. Mitkä ovat hänen kymmenen työelämäoppiaan vuosikymmenten varrelta?
Usko hyvään ja tasa-arvoiseen maailmaan
Olin seitsenvuotias, kun perheemme muutti Ylitorniolta Kuusamoon. Isästäni tuli kirkkoherra. 1970-luvulla kirkkoherran perhettä katsottiin kovasti ylöspäin, ja kavereita kotona varoiteltiin, että osaatteko te siellä pappilassa lainkaan käyttäytyä.
Kärsin jo lapsena tuosta hierarkkisesta ja eriarvoistavasta tunnelmasta, joka ympärillämme vallitsi. Paikkakunnan uskonnolliset ja yhteiskunnalliset jännitteet tuntuivat pienenkin pojan elämässä. Perheessämme meidät kuitenkin kasvatettiin täydelliseen ihmisten väliseen tasa-arvoon.
Uskalsin olla mitä olin. Kun menin kouluun, puhuin meän-kieltä, minulla oli pitkä, kihara lumivalkoinen tukka ja jalassa lapikkaat. Kaikki tuijottivat. Erilaisuuteni suorastaan rävähti silmille. Siinä oli kaikin puolin kiusaamisen paikka, mutta niin vaan hetken kuluttua kaikilla luokan pojilla oli lapikkaat.
Pidä prosessit ja paikat kunnossa
Minua on pienestä pitäen kiinnostanut johtajuus. Kun seurakunnan puutyökerhossa avautui apuopettajan paikka, hain sitä kymmenvuotiaan varmuudella. Varsinaisena opettajana oli vanhempi herra, joka harvemmin saapui paikalle. Olin hänen holtittomuudestaan todella innoissani, sainhan työstä myös palkkaa.
Höyläsimme ja sahasimme. Intoa pojilla riitti, mutta korostin kaikille, että vaikka täällä ei olekaan aikuisia, hoidetaan hommat aikuisten tavoin. Paikat ja prosessit on hyvä pitää kunnossa, se on mottoni vielä tänäänkin.
Opettele toimimaan tiimissä
1980-luvulla Kuusamossa oli paljon partiolaisia, mutta liian vähän partiojohtajia. Niinpä minusta tehtiin 13-vuotiaana sellainen. Vedin 12-henkistä ryhmää, joka koostui minua pari vuotta nuoremmista erittäin voimakastahtoisista ja fiksuista tytöistä. Heitä minun oli turha yrittää määräillä, mutta mahtavia juttuja kehitimme yhdessä.
Kun olimme partiotaitokisoissa Kuusamon metsissä karhujen keskellä, huomasimme, että kukaan meistä ei osannut suunnistaa. Yhdessä opettelimme – ja löysimme kaikki 25 rastia!
Arvosta ihmistä
Kun aloitin oikeustieteen opinnot yliopistossa Rovaniemellä, olin iloinen, että Kuusamo oli vain 200 kilometrin päässä. Saatoinhan opiskelujen lomassa työskennellä silloisen tyttöystäväni ja nykyisen vaimoni vanhempien eräsafariyrityksessä oppaana.
Asiakkainamme oli suuryritysten ylintä johtoa sekä keskijohtoa. Pääsin havainnoimaan 90-luvulla alkanutta yhteiskuntamme ja johtamisen murrosvaihetta. Suoraviivainen ja käskyttävän saneleva patruunajohtaminen alkoi väistyä. Ihmisiä haluttiin arvostaa ja kuunnella.
Asiakkaistani kertoi paljon se, miten he suhtautuivat oppaaseen. Ylin johto suhtautui työhöni hyvin arvostavasti ja totteli ohjeita, kun taas keskijohdosta löytyi ihmisiä, jotka halusivat osoittaa minulle vähäpätöisyyteni. Oli hyvä oppi olla heidän silmissään paariaa – tiedänpähän, miten ikävältä se tuntuu.
Opin oppaana näkemään, millaiset yritykset menestyvät ja millaiset eivät. Menestyvät toimivat ylimmän sekä keskijohdon tiiminä, ja ilmapiiri oli hyvä. Hyvää tulevaisuutta sen sijaan oli vaikea nähdä niillä yrityksillä, joissa suurin osa porukasta oli ihan hiljaa, joku sai sanoa jotakin ja muutamat olivat äänessä koko ajan.
Pysy lähellä eri tavoilla ajattelevienkin kanssa
Minusta tuli Ruka Safaris Oy:n toimitusjohtaja vuonna 1999. Ensimmäisenä työpäivänäni istuin kahvilla Pamin aluepäällikön kanssa. Olimme juuri sopineet työoikeudellisen riitamme. Sanoin hänelle, että oli ikävää olla haastettuna, koska olemme alan suoraselkäisin työantaja.
Samalle ehdotin, että ohjelmapalvelutoimialalle tarvittaisiin työehtosopimus. Siitä se lähti liikkeelle. Olen iloinen, että pääsin alusta asti olemaan mukana kokonaisen alan työehtosopimuksen rakentamisessa. Työyhteisössä pitää toimia asiallisesti, ei pidä provosoida tai provosoitua. Kaikkien leirien kanssa kannattaa pitää läheinen keskusteluyhteys, koska vuorovaikutus johtaa asioiden kehittymiseen.
Opi ja kehity
Kun menin töihin Koillismaan Osuuskauppaan vastaamaan matkailu- ja ravintolatoiminnasta, olin täynnä intoa ja omaa osaamistani. Olinhan kansainvälistänyt eräsafariyrityksemme ja moninkertaistanut sen liiketoiminnan.
Tajusin hyvin nopeasti, että nyt olin siirtynyt pikkuliigasta isompaan. 30 hengen perheyrityksessä olin tottunut johtamaan vahvasti intuitiolla ja tekemään kaikkea itse. Uudessa työssäni teinkin aluksi kaikki virheet. Puutuin pieniin asioihin ja johdin liikaa yksityiskohtien kautta.
Kun minusta sitten tuli Koillismaan Osuuskaupan toimitusjohtaja, olin jo syvällisesti sisäistänyt hyvän johtajan parhaan opin: johtajan palkkapäivä on, kun porukka onnistuu.
Osaa olla sopivasti läsnä
Vuonna 2022 aloitin Seinäjoella Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupan toimitusjohtajana. Tapani mukaan olen todella innoissani. Meillä on töissä 1 300 ihmistä, sesonkiaikoina 2 000.
Miellän itseni nyt strategiseksi johtajaksi. Johdan niin, että porukka tietää miksi, miten ja minne olemme menossa. Norsunluutornissa en kuitenkaan halua olla. Kun olemme tänä talvena uudistaneet autokauppaamme, olen ollut todella paljon läsnä liikkeessä. Eilen myin yhden autonkin! Mutta nyt otan jo askelia taaemmaksi ja jätän tiimin hoitamaan homman.
Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppa on tässä maakunnassa enemmän kuin liikeyritys. Hyvän liiketoiminnan lisäksi meillä on velvollisuus tuottaa hyötyä tälle alueelle. Seuraavien viiden vuoden aikana sijoitamme 104 miljoona euroa toimipaikkaverkostomme laajentamiseen ja kunnostamineen. Tämä tarkoittaa merkittävän paljon töitä alueemme rakennusyrityksille.
Kysy ja pääset lähelle
Istuin taannoin tilaisuudessa, jossa maanviljelijät kertoivat tilanteistaan. Aloitin oman puheenvuoroni sanomalla, että tiedän täällä varmaan eniten poronhoidosta, mutta maanviljelystä en tiedä mitään. Mitä tapahtui? Ihmiset alkoivat puhua. Ja he todella kertoivat, miten kokevat asiat ja mihin haluaisivat muutoksen. Kuusi tilaa kutsui minut myös kylään. Tämä kaikki minulta olisi jäänyt kuulematta, jos olisin esittänyt kaikkitietävää. Nöyränä kun menee eteläpohjalaisen luo, saa apua.
Nyt olemme koko johtoryhmämme voimin käyneet maatiloilla ja vieneet vahvaa viestiä maatalouden haasteellisesta liiketoimintaympäristöstä S-ryhmän pääkonttoriin Helsinkiin. Etelä-Pohjanmaa on Suomen suurin maataloustuotantoalue, joten painava viestimme tuottajien tarpeista on kuultu. S-ryhmä on tehnyt paljon tuottajien taloustilanteen parantamiseksi. Kevään 2022 jälkeen olemme siirtäneet elintarvikeketjuun 500 miljoonaa euroa lisärahaa.
He ovat kaikkea muuta kuin sisäänpäinkääntyneitä – enemmänkin kovin suorapuheisia.
Älä juutu mielikuviisi
Kun muutimme perheeni kanssa Seinäjoelle, minulla oli selkeä mielikuva eteläpohjalaisista: reiluja ja omasta mielestään sisäänpäinkääntyneitä. Mietin, miten selviän elämästä ilman järvenrantaa, pääsenkö talvella hiihtämään ja saanko lainkaan uusia ystäviä.
Vuodessa mielikuvani ovat täsmentyneet. Ihmiset täällä ovat sydämellisen reiluja. He ovat kaikkea muuta kuin sisäänpäinkääntyneitä – enemmänkin kovin suorapuheisia. Minulle hierarkkista maailmaa kavahtavalle täällä on helppo hengittää. Ihmiset eivät keskity kateellisuuteen, vaan asioiden kehittämiseen. Kun minusta tehtiin ensimmäinen lehtijuttu, sain heti yhteydenoton: Tervetuloa, olisi kiva olla ystäväsi, haluatko ostaa talon?
Olen oikeastaan muuttanut omieni pariin, tykkäänhän eteenpäin menevistä ihmisistä. Viihdyn hyvin toimipaikoissamme, koska ihmiset ovat kivoja, mutta eivät nöyristeleviä. He sanovat suoraan kriittisiäkin ajatuksia. Yksi juuri tokaisi, että lupasit tulla viime viikolla, mutta tulet vasta nyt.
Olen myös kiitollinen siitä, että eepeeläiset ovat vieneet minua ympäriinsä ja heidän avullaan olen tutustunut todella monenlaisiin ihmisiin. Minulla on luontainen taipumus tykätä monenlaisista ihmisistä.
Maisemiakaan en menettänyt. Asumme Seinäjoen keskustassa kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Näen kolmenkymmenen kilometrin päähän metsien ja peltojen yli. Yhtenä sumuisena iltana ihailin kaukana häämöttävää Hankkijan rehusiiloa ja mietin, että se näyttää ihan keskiaikaiselta linnalta.
Seinäjoen kaupunki kipuaa visionäärisyydessään eittämättä ykköseksi.
Rakastu sinäkin Seinäjokeen
Pääkonttorimme on muuttamassa Hyllykallion Prismasta Seinäjoen keskustaan Torikeskukseen. Olen vienyt useiden kaupunkien kanssa osuuskauppa-asioita eteenpäin, ja Seinäjoen kaupunki kipuaa visionäärisyydessään eittämättä ykköseksi. Virkamiehet pitävät yhteyttä, asioita tapahtuu, ratkaisuja etsitään ja kaikkialla on tekemisen meininki.
Toki virkamiehiä voisi olla enemmän, sillä välillä isotkin investoinnit joutuvat odottamaan. Kaikki tekevät töitään hyvin, mutta tekijöitä on vain liian vähän.
Seinäjoen keskustasta tulee lähivuosina eteläpohjalaisten olohuone. Tietty rähjäisyys ja rakentamattomat joutomaat jäävät historiaan. Kun asuntokanta ja asukasmäärä nousevat, paranevat keskustassa myös kaupan toimintaedellytykset. Me aiomme investoida kymmeniä miljoonia euroja keskustan kauppoihin ja hotelleihin.
Tässä työssä hienoa on visiointi. Ja yhtä hienoa on saada ne visiot toteutumaan!
Teksti: Riitta Pollari, Era Content Kuvat: Krista Luoma
Yrittäjätarinat: Seinäjokelaiset yrittäjät kertovat niistä hetkistä ja opeista, jotka ovat olleet merkityksellisiä heidän yrittäjäurallaan.
Tutustu kaikkiin yritystarinoihin täällä
